POTILASKOKEMUKSIA - TESTIMONIALS  

 

  POTILASPALAUTTEITA &  ASIAKASKOKEMUKSIA  

  Helsingin - Vantaan - Porvoon Osteopatia Klinikka  

  Ari Karvinen DO, MICO, Kh., Lvm-sk.  

  Gsm 0500-888080  

​

  HYVIÄ AVUNSAANTEJA / POSITIIVISIA KUNTOUTUSKOKEMUKSIA  

 

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

 Antti X. <ajkxxxxx@xxxxxxxx.xxx> 

 

ke 6. marrask. 12.35 (1 päivä sitten)

-> Osteopatiaklinikka

​

 Terve Ari! 

 

Tässä nyt tiivistetty palaute omalta osaltani, toivottavasti on iloa:

 

Olen käynyt Arilla kymmenisen vuotta, aina tarvittaessa. Kokeiltuani 4-5 muuta hoitomuotoa selän ja lantion jumitukseen, löysin vihdoin avun. Lähden aina paljon paremmassa kunnossa kuin tulen, usein lähes kivuttomana.

 

Pidän myös siitä, että Ari asiantuntemuksellaan huomioi ja hoitaa kokonaisvaltaisesti koko vartalon, eikä vain kipukohtaa. Tämäkin on suuri ero moneen muuhun hoitomuotoon.

 

Myös lapseni sai Arilta apua päänsärkyihinsä.

 

 Olen todella kiitollinen ja suosittelen lämpimästi! 

 

 - Antti, 44 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

  Nämä seuraavat 3 potilaskokemusta / asiakaspalautetta on  

  lisätty 04.11.2019 kopioiden ne Google Maps arvosteluista: 

​

 Helsingin - Vantaan Osteopatia Klinikka / Koulutettu osteopaatti Ari Karvinen D.O., M.I.C.O., Kh. 

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

 Soile Jolkkonen 

1 arvostelu

päivä sitten (03.11.2019)

​

 Apua olen saanut joka kerta kun joku paikka jumittaa. 

 Ystävällinen ja asiansa osaava osteopaatti. 

 

 Suosittelen lämpimästi. 

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

 Henri Vass 

Paikallinen opas · 5 arvostelua · 2 valokuvaa

2 viikkoa sitten

​

(Googlen kääntämä)

 Pelasti minut leikkauksesta. 

​

(Alkuperäinen)

 Saved me from surgery. 

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

 Merja Martinmäki 

Paikallinen opas · 82 arvostelua · 9 valokuvaa

6 kuukautta sitten

​

 Tehokasta hoitoa. 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 Maarit Karinen, 68 v., Helsinki 

 

 Lähetetty tekstarilla 02.11.2019.La 20.46: 

 

Hei, tässä eka juttuni: 

 

Nostin kirjahyllyä selkä kumarassa. Jokin nitkahti selässäni ja jäin siihen kaksinkerroin. 

 

Sain raahauduttua Arin vastaanotolle Ruskeasuolla, ei onneksi ollut pitkä matka. 

 

Yhdellä käsittelyllä Ari sai selkäni kuntoon, kävelin suorana kotiin ja kipu oli poissa. 

 

Nitkautin vuosia aikaisemmin selkäni, kun autoin painavaa ihmistä vessanpöntölle. 

 

Ainakin vuoden selkä oli kipeä ja tuskin pystyin nostamaan vuoden vanhaa lastani rattaisiin. 

 

Olisinpa saanut silloinkin apua osteopatiasta....

 

 

 

 Lähetetty tekstarilla 02.11.19.La 22.09: 

 

 Hei, tässä toinen juttuni: 

 

Polviproteesileikkauksen jälkeen tunsin nilkuttavani. Laitoin toiseen kenkään lisää pohjallisia. Ei oikeastaan auttanut, nilkutin eteenpäin, kunnes eräänä päivänä toinen hartija oli niin kipeä. 

 

Kivuissani käännyin Arin puoleen. Hän mittasi lonkkani kepillään, kolme senttiä eroa. 

 

Kaksi hoitokertaa, lonkat tasoissa ja hartiakipu hävinnyt eikä ole tullut vielä takaisin, polvileikkaukseni oli 7 v sitten. 

 

Kannattaa koittaa osteopatiaa, jos saa polvileikkauksen takia muita vaivoja. 

 

​

 Lähetetty tekstarilla 02.11.19.La 22.32 

 

 Hei, tässä kolmas juttuni: 

 

Toisessa polvessani on myös nyt keskivaikea kuluma. Olen ontunut eteenpäin yhden leikatun jalan avulla, toinen on tullut suorana perässä. 

 

Siitä johtuen koko selkäranka on tuntunut menneen mutkalle. 

 

Sain Arilta ajan. Taas mitattiin, pää vinossa, lonkat ihan eri tasossa, sitten hoidettiin. 

 

Nyt on ryhti hyvä, pää kääntyy sivulle, lonkat tasoissa. Kolme hoitokertaa ja hyvät tulokset. 

 

Kuluma on vielä polviluissa, mutta yritän pärjätä ilman leikkausta tai ainakin leikkaukseen saakka. 

 

Sain harjoitteita, joita teen täällä kotona. 

 

Arin hoidon jälkeen sain heti voimaa jalkaani. Jalka oli tuntunut niin heikolta, mutta siellä oli kuitenkin voimaa, sitä ei vain saanut käyttöön. 

 

On kivaa, kun pääkin kääntyy, esim. autoa ajaessa. 

 

 Maarit Karinen, 68 v., Helsinki 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 Arvostelu pyytämääsi asiakaspalautteeseen 

Inbox

x

p.jolkkonen <p.jolkkonen@xxxxxxx.com>

 

la 02. marrask. 2019  10.51

-> minä

​

Kaksi asiaa haluan tuoda esiin.

Löydät aina vaivaan syyn ja käsittelet sen kuntoon. Et ole työssäsi niin kellossa kiinni vaan hoidat asiakkaan kuntoon niin hyvin kun se sillä kerralla on mahdollista. Neuvot ja opastat miten toimia ettei mahdollinen vaiva uusiutuisi. Jos hoitokerta ei riitä niin suosittelet varaamaan uuden ajan mikä luo asiakkaalle tunteen, että välität hänen hyvinvoinnistaan.

 

 Terv. Pasi Jolkkonen  42 v. suosittelen lämpimästi 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 noreply@commentsplugin.com  / Lähetetty  osteopatia.com Etusivun kommentteihin: 

​

to 31. lokak. 2019  12.03

-> minä

​

Author:

Harri Sievänen (harri.sievanen@xxxxxxx.xxx)

Page:

https://www.osteopatia.com

​

Content:

Tervehdys, Olen 54v pitkälti koko ikäni enemmän tai vähemmän urheillut mies. Päälajini on lentopallo ja nyt myöhemmällä iällä istumalentopallo. Lentopallo tunnetusti niveliä rasittavana lajina jättänyt yli 35 vuoden ajalla omat merkkinsä kehoon ja noin 12 vuotta sitten minulle diagnosoitiin jäätynyttä olkapäätä molemmissa hartioissa, jotka Ari hoiti manipuloimalla pois eikä mitään leikkauksia tuolloin tarvittu.

 

Olin  ulkomaisen yhtiön palveluksessa ja ainoa työntekijä suomessa, joten työnantajani jatkoi hoitojani kuntouttavana toimintana koska katsoi, että se tulee heille kaikella tavalla edullisemmaksi kuin jatkuvat sairauspoissaolot ja tuuraajan lähettäminen Englannista.

 

Työsuhteeni päättyessä minulta jäi tämä ennakoiva huoltosuhde ja silti olin pitkään kunnossa pystyen urheilemaan normaalisti. Noin 5 vuotta sitten ajoin kolarin moottoripyörällä vähäisellä nopeudella, enkä kokenut siinä tapahtuneen mitään dramaattista, kuin kolahduksen ylpeydelleni, kun olin syypää sattuneeseen.

 

Tästä ehkä 6kk-12kk jälkeen oikea olkapääni alkoi kipuilla aina rasituksen jälkeen. Lääkärissä todettiin kyseessä olevan nivelpussin tulehdus ja sain siihen tulehduskipulääkkeet. Aina vaan uudelleen ja uudelleen... pyynnöistäni huolimatta asiaa ei käypä-hoidon mukaan ollut kuulemma tarvetta tutkia enempää. Asia eskaloitui siihen, että joka kerta kun oli turnaus tulossa aloitin särkylääkekuurin noin viikon ennen ja jatkoin sitä viikon turnauksen jälkeen jotta pystyin nukkumaan. Edelleenkään lisätutkimuksille ei kuulemma ollut tarvetta.

 

Tuolloin otin jälleen yhteyttä Ariin ja hän hoiti minua viimeiset kolme vuotta siten, että lääkkeiden käyttöä pystyi vähentämään radikaalisti. Vuoden 2018 lopussa käteen ilmestyi liikevajaavuutta joka parani aina käytyäni Arin pöydällä, mutta palasi sitten kuitenkin noin 2 viikon sisällä taas takaisin.

 

Tuolloin sain viimein magneettikuvauslähetteen työterveyslääkäriltä ja kävin kuvauksissa. Olkapäästä löytyi jännerepeämä ja kahden sivun verran latinaa josta en ole täysin selvillä mitä tarkoittavat. Päädyin leikkaukseen jonka suoritti Ilkka Tulikoura ja nyt tätä kirjoittaessani olen toipumassa operaatiosta.

 

Summa summarun, vaikka käteni oli siinä kunnossa ettei se itsestään olisi tullut kuntoon Ari piti minut varmaan yli kolmen vuoden ajan toimintakykyisenä noin kerran kuukaudessa tapahtuneilla hoitokerroilla.

 

Olen suositellut Aria aina, kun minulta on kysytty josko tiedän ketään joka osaisi auttaa jumiutuneen/kipuilevan kehon hoitamisessa.

 

 Ystävällisin terveisin: Harri Sievänen 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 Palaute 

​

Inbox

x

Vili Hukkanen vili.hukkanen@xxxxxxx.xxx

verkkotunnuksen tradelinkfi.onmicrosoft.com  kautta

 

to 31. lokak. 2019  09.54

-> minä

​

Hei,

Olen käyttänyt osteopaatti Ari Karvisen osteopatia palveluita yli 20 vuoden ajan aina tarvittaessa. Olen ollut hoitoihin hyvin tyytyväinen ja saanut avun eri syistä johtuviin kiputiloihin.

Erityisesti kiitän hänen taidostaan käsitellä si-nivelongelmista johtuvia selkäkipuja ja kotihoito-ohjeita parantuneen tilanteen ylläpitämiseksi.

Kiitos Ari,

 Vili 48v. 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 HOITO 

​

Inbox

x

Eira Tahko <eira.tahko@xxxxxxx.xxx >

 

to 31. lokak. 2019  09.01

-> minä

​

Kiitos! Olen saanut mahtavasti apua Arin hoidoista. Kärsin kerran selkäkivuista niin, etten pysynyt kävelemään juuri lainkaan. Yksi hoitokerta ja kivut olivat poissa. Siinä kohtaa tulin ”uskoon” osteopatian suhteen.

 Eira Tahko 

Lähetetty iPhonesta

​

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 

TÄMÄN POTILASKERTOMUKSEN KERROIN JO EDELLISILLÄ YRITYKSENI KOTISIVUILLA JA MYÖHEMMIN SAIN PEKALTA SÄHKÖPOSTITSE SEURAAVAN TARKENNUKSEN (JA LUVAN JULKAISTA PÄIVITYKSEN) HÄNEN RAKKAAN ÄITINSÄ TILANTEESTA JA TEKEMÄNI OSTEOPATIAHOIDON VAIKUTTAVUUDESTA, JOKA YLLÄTTI TEHOLLAAN !

 

1.) IKÄROUVA (92-v.) PÄÄSI EROON PYÖRÄTUOLISTA JO ENSIKÄYNNILLÄÄN ja    ELÄMÄNLAATUA LASKEVASTA KESTOKATETRISTA N. 3 VIIKON KULUTTUA  viimeisestä

eli kolmannesta käynnistä lukien eteenpäin (kevät 2011).

​

Eräs koskettavimmista ja mieleen painuvimmista potilaistani oli nuorekkaasti varttunut 92-v. rouva, joka pääsi pyörätuolista omille jaloilleen välittömästi ensimmäisen n. 10 min kestäneen osteopaattisen manuaalisen käsittelyni jälkeen - ensimmäistä kertaa vajaaseen puoleen vuoteen, jonka ajan hän oli joutunut - kovien selkäkipujen alettua yksin kotona asuessaan äkillisesti ja samantien jalkojen mentyä alta - viettämään täysin pyörätuolissa ja sairaaloissa sekä tutkimuksissa ja yhä kovemmilla sekä lisääntyvillä lääkityksillä.

 

 Äidin tarina (96 v. / Vuonna 2011) 

​

Inbox

x

pekka.heinonen@xxxxxxx.xxx

​

ti 21. heinäk. 2015  17.13

-> minä

​

Hei Ari,

​

Luin nyt tuon tarinan.  Se on näinkin ihan riittävän oikein mutta paria asiaa voit harkita,

jos tarvetta päivittää.  

​

Äitini oli v. 2011 jo 96, eikä 92, mutta tuolla nyt ei ole asian kannalta merkitystä.

​

Tuosta tilanteen synnystä ehkä voisi olla mukana myös sen tausta eli äitini istui puhelimeen vastatessaan hieman ohi tuolista ja putosi lattialle niin, että reisiluun kaula murtui. Tämä tapahtui keskiviikkona ja perjantaina hän sai murtuneen reisiluun pään tilalle proteesin.

 

Leikkaus onnistui hyvin ja äitini lähti rollaattorillaan liikkeelle jo sunnuntaina ja olisi kotiutettu seuraavalla viikolla, jos virtsa olisi lähtenyt tulemaan normaalisti ja vasen jalka ei olisi särkenyt niin valtavasti.

 

Molemmat oireet jatkuivat ja äidilleni laitettiin katetri sekä kivut hoidettiin tableteilla ja kipulaastarilla.

 

Näin hän kotiutui kaksi viikkoa myöhemmin. Sitten äitini oli kotona jonkin aikaa mutta sanoi, että jalan puutumisen ja kovien kupujen vuoksi hän ei enää kestä tätä ja sovimme, että hän meni takaisin osastolle tutkimuksiin, jotta selvitetään mistä kivut johtuvat.

​

Mitään syytä ei löytynyt mutta kivut, jalan puutuminen, kipulääkkeet ja kipulääkkeiden aiheuttama paha olo sekä oksentelu veivät hänet ihan sänkypotilaaksi ja hän kykeni liikkumaan vain pyörätuoliin nostettuna.

​

Kivut, jalan puutuminen ja virtsarakon toimimattomuus saivat minut epäilemään lantion virheasentoa, jossa jokin hermo olisi jatkuvasti puristuksissa. Keskustelin tästä myös useasti hoitajien ja hoitavan lääkärin kanssa. Hän sitten jossain vaiheessa sanoikin, että hänellä on tullut vähän vastaava mieleen ja hän sanoi selvittävänsä asiaa seuraavan viikon maanantaina. 

​

Kun maanantai tuli, niin soitin osastolle. Sain kuulla, että tuo lääkäri olikin siirtynyt toiselle osastolle ja pääsin keskustelemaan juuri aloittaneen lääkärin kanssa. Kerroin hänelle lyhyesti äitini taustan, tilanteen ja epäilyni sillä seurauksella, että hän piti minulle 15 minuutin esitelmän miksi asia ei missään tapauksessa ole niin kuin yritin hänelle esittää.

​

Tilanteessa ei siis tapahtunut mitään ja äitini tuli vain päivä päivältä heikommaksi ja päätin hoitaa asian itse ja otin äitini pöyrätuoliin ja autolla Arin luo.

​

Arin käsittelyn jälkeen hän itse käveli itse takaisin autolle.  Pidimme pyörätuolin vielä kotona seuraavaan Arin luona käyntiin mutta sitten palautimme sen takaisin Espoon apuvälinelainaamoon.

​

Kolmannen kerran jälkeen tilasimme ajan myös vatsapeitteen läpi johdetun katetrin poistamiseen.

​

Kivut hävisivät, jalan puutuminen loppui, äiti alkoi taas kävellä ja käydä itse kaupassa, kun ei tarvinnut katetripussiakaan enää kannella mukana.

​

POSITIIVISEN POTILASKERTOMUKSEN/-KOKEMUKSEN ONNELLINEN JATKO JA JÄLKIKOMMENTOINTI SEKÄ PEKALLE KIITOLLISUUDEN OSOITUS INFOSTA ARILTA :

​

Sydämellinen kiitos Pekalle tästä potilaskertomuksesta, joka avaa jokaisen lukijansa silmiä sen suhteen, miten hyvin osteopatiahoito voi toimia eli huippuvaikuttavan positiivisesti, kun osteopatiaa osaa oikein soveltaa hyvinkin hankalassa tilanteessa / ongelmassa- jopa niinkin äärimmäisen vaikealta ja toivottamalta vaikuttavassa tilanteessa, jossa em. lääkäritkin joutuivat nostamaan kädet ylös, koska olivat täysin neuvottomia auttamaan. He eivät valitettavasti tienneet , eivätkä ymmärtäneet osteopaattisten leesioiden (häiriöiden) / biomekaanisten häiriöiden, kuten toiminnallisen anatomian epäsymmetrian usein valtavan suurta merkitystä potilaan moniin ongelmiin / häiriöihin ja oireisiin.

​

Tässä tapauksessa lantion virheasento, SI-nivelten ja LS-rangan fasettinivelten lukkiumat sekä lihasten, ligamenttien ja lihaskalvojen kireydet aiheuttivat kovia kipuja ja särkyjä, jäykkyyttä ja jännittyneisyyttä sekä kävelykyvyttömyyden ja virtsaummen, jotka kaikki vaivat alkoivat helpottua ja kadota jo noin 10 minuutin tehollisen hoidon jälkeen, jossa sovelsin yhdistelmänä ortopedista ja klassista osteopatiaa (molemmista diplomi) kombinaationa, jota kutsun funktionaaliseksi osteopatiaksi.

​

Sairaaloissa voi olla makaamassa melko suurella todennäköisyydellä - Suomessa ja ympäri maailman - - lukemattomia vastaavantyyppisiä tapauksia, paljon nuorempiakin, eivätkä he saa usein oikeanlaista apua lainkaan tai riittävästi.  Monet heistä voivat siten menehtyä turhaan ja ennenaikaisesti esim. infektioihin sairaaloissa; varsinkin ikäihmiset melko tavanomaisesti / herkästikin sairastuvat keuhkokuumeseen, joka on ollut usein lopullisen kohtalokas lukuisille vanhuksille, jotka pitkään sairaalassa maatessaan ovat saaneet sen riesakseen, eivätkä välttämättä selviä siitä elävänä.

​

Pekan äiti pystyi kotiutumaan jo ensimmäisen osteopatiahoitoni jälkeen ja selviytyi taas kotitoimista ja arjen askareista pienellä avustuksella. Hän selvisi loppuelämänsä osteopatiahoidon jälkeen niin hyvin, että kävi ylläpitohoidossani / biomekaniikan normalisoinnissa vain yhden hoitokerran noin kolmen vuoden kuluttua ja eli siten monta vuotta laadullista elämää ja onnellisena elämänsä loppuun asti - ehtien lähes satavuotiaaksi ennen poisnukkumistansa. Suuri ilo hyvästä avunsaannista oli todellakin molemminpuolinen - nöyrä kiitollisuus on läsnä ja arvostus Pekalle ja osteopatialle siitä, että jo melkein menetetty elämä pääsi vielä kukoistamaan vuosiksi eli loppuelämä oli elämisen arvoista ja inhimillisesti katsoen sen verran laadukasta, jotta siitä pystyi nauttimaan vielä korkeassa iässä.

Rauha Pekan upealle äidille ja hänen sielullensa. Mykistävän paljon hyvää voi tehdä, olo on kiitollinen.

 

Tämän kirjoituksen jaan suurella kunnioituksella ja arvostuksella kaikkia kärsiviä kohtaan - toivoa on! 

 

Vantaalla 04.10.2019  Helsingin Vantaan Porvoon Osteopatia Klinikka / Gsm 0500- 888080

​

www.osteopatia.com TAKUUAPU ON / Koko Perheen Selkä- ja Kehoapu On / Terveys Tavaksi

​

Kunnian ja omantunnon kautta, koulutettu osteopaatti Ari Karvinen DO, MICO, Kh., Lvm-sk.

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 

 Kiitokset 

​

Inbox

x

armi kinnunen <armi.kinnunen@xxxxxxx.xxx>

​

ma 19. marrask. 2012  10.45

-> minä

​

Vuonna 1993 olin kärsinyt lähes kaksi kuukautta yhtämittaisesta päänsärystä, johon ei auttanut
mikään särkylääke.  Olin ihan lopussa ja toivoton.  Sain tuttavaltani kuulla Arin osteopatiasta.
Olin valmis kokeilemaan mitä hyvänsä.  Menin vastaanotolle erittäin kriittisenä ja uteliaana.
Tunnin käsittelyn jälkeen huomasin päänsärkyni kadonneen ja kuinka hyvältä olo tuntuikaan.
Jatkoin käyntejäni Arin käsittelyissä noin kuuden viikon välein vuodesta toiseen ja aina

käyntien jälkeen olin taas kuin uudesti syntynyt.  Migreeni on lähes kokonaan pois.

Myös niveleni ovat olleet kunnossa, eikä niissä ole ainakaan vielä ollut kipuja tai kolotuksia.

 

 Kiitollisena  Armi 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

​

 https://www.espanja.org/keskustelu/topic/selkavaivat/page/2/?page=21 

 

helmikuu 8, 2008, 23:36  00 LINKKI

kris• Ei kirjautuneena

Liittynyt: 06.09.2006
Kirjoituksia: 41
Vastauksia: 520 

​

Osteopaatit itse ovat kertoneet seuraavaa, jos nyt suunnilleen oikein olen ymmártänyt.

Kiropraktikko keskittyy nimen omaan luustoon ja luiden ”niksauttamiseen” ja luustostakin nimen omaan lähinnä selkärankaan, pyrkimyksenä palauttaa selkärankaan mahdollisimman luonnollinen asento.

 

Osteopaatti hoitaa samaan tapaan luustoa ”niksauttamalla” mutta tutkii ja hoidollaan tasapainotta myös niveliä ympäróivää sidekudosta, jänteitä, nivelsiteitä, nivelkapselia, kalvoja jne. Osteopaatti käsittelee myös polvia, nilkkoja, ranteita jne. siinä missä selkärankaakin. Lisäksi oseteopatiaan kuuluvaksi luetaan ns. kraneosakraaliterapia, jossa tutkitaan ja tasapainotetaan selkäytimen ja kallonluiden välisiä liikkeitä (respiración primaria, mitä tuo nyt suomeksi olisikaan), vaikka kallon luiden väliset saumat eivät varsinaisia niveliä olekaan, niin niissä on silti kuulemma joku pieni liike, joka lukkiutuessaan voi jumittaa koko kropan. Kuulostaa ehkä huuhaalta, mutta asialla on kuitenkin tieteellinen tausta.

 

Naprapaatillakin kävin joskus Suomessa, mutta sieltä en saanut apua. Oma kokemukseni on, että kiropraktikko tutkii ryhtiä ja sitten niksauttaa pariin kertaan selkää, kun taas osteopaatti katsoo ryhdin lisäksi liikeratoja ja nivelten pientä liikettä ”lepotilassa” ja ”pyórittelee” sitten pöydällä sen mukaan, mistä katsoo vaivojen saaneen alkunsa. Hoito kestää 45min – tunnin, ja siihen kuuluu myös aika perusteellinen haastattelu vaivan laadusta ja historiasta. Olo on ollut itsellä ”hyvällä tavalla pyörryksissä” jälkeen päin, se ei ole mitään ”hellää hierontaa” vaan mieleen tuli nimen omaan pyöritys, varsin rivakkaan tahtiin erilaisia juttuja, niksautuksia ja hengityksen kanssa tehtyjä venytyksen tapaisia. Ei varsinaisesti satu kuitenkaan, mitä nyt niskan rusahdukset sáikähdyttää mutta on niin nopeita, ettei sitä edes tajua ennen kuin naksautus on tehty jo.

 

Kiropraktiikka on minusta hieno juttu ja Markku Lehikoisesta olen kuullut hyvää muiltakin kuin bluesilta, itse kävin siis espanjalaisella. Minulle osteopatia on kuitenkin antanut vielá paremman avun, ehkä vain osuin paremman osteopaatin käsittelyyn kuin mitä kiropraktikko oli omalla alallaan. Silloin taisin káydä n. 10 kk ajan kiropraktikolla, ensin kahdesti viikossa, sitten kerran viikossa, myöhemmin kerran kuussa tai kahdessa kunnes selká alkoi olla kokonaan kunnosa. Kun vaiva muutaman vuoden päästä uusiutui ja menin Christophen osteopaattiseen käsittelyyn niin selkä oli kolmen tunnin päästä samassa kunnossa kuin kiropraktikon kanssa kolmessa kuukaudessa; kahden päivän kuluttua tuskin muistin, että se oli kipeä ollutkaan ja kontrollisessio parin viikon päästä vei viimeisenkin sárynpoikasen. Kivun iskiessä kávelin kirjaimellisesti selká vääränä, joten naksuttelu oli todella hintansa arvoista!

 

 Kaikki osteopaatit ei ehkä ole samanlaisia, mutta näistä tykkään, Ari Karvinen oli myöskin todella hyvä, täältä on vaan Helsinkiin pitká matka. 🙂 

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

 Google haku sanoilla: "Ari Karvinen Kokemuksia" 

​

 Keskustelu - Apua kaameisiin lonkka/issias-särkyihin =( | Sana ... 

 

https://www.meidanperhe.fi › _apua_kaameisiin_lonkka_issias_sarkyihin_

1. ​

17.3.2007 - Kertokaa siis kokemuksia ja kaikki mikä voisi helpottaa otetaan ilolla vastaan, suuret .... Esim. Helsingissä Ari Karvinen on osaava osteopaatti.

​

​

 Keskustelu - Apua kaameisiin lonkka/issias-särkyihin ... - Vauva 

 

https://www.vauva.fi › comment

Harmittelin silloin, miksi en ymmärtänyt hakeutua aikaisemmin hoitoon. Kannattaa ainakin kokeilla! Esim. Helsingissä Ari Karvinen on osaava osteopaatti.

​

 Kaustislaisia Hesassa? - Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ... 

 

https://keskustelu.suomi24.fi › ... › Sairaudet › Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

1. ​

... kaustislaista kansanparantajaa,jolla olisi jo kertynyt kokemusta selänalueen ... Osteopaatit Ari Karvinen ja Sami Grane ainakin osaavat kaikenlaista lantiosta.

​

 osteopatia | Keskustelu | Anna 

 

https://keskustelu.anna.fi › ... › Kristallipallo › Vaihtoehtoiset hoitomuodot

1. ​

2. ​

17.11.2005 - Hei kaikki pääkaupnkiseutulaiset (sorry muut), onko kokemuksia hyvistä ... lämpimästi Ari Karvista Helsingistä, nykyään Kätilöopiston lähellä.

​

​​

​​

1.  kokemuksia? Vierailija 

   •  

     kokemuksia?, 17.11.2005 

     Ilmoita asiaton viesti 

     Vastaa lainaten #1

   •  

      nimetön Vierailija 

   • Olen käynyt kahdella osteopaatilla ja suosittelen lämpimästi Ari Karvista Helsingistä, nykyään Kätilöopiston lähellä.

      

      

   • nimetön, 18.11.2005

2. Hei kaikki pääkaupnkiseutulaiset (sorry muut), onko kokemuksia hyvistä osteopaateista? Entä hermoratahierojista? Mitä muuten em. hoidot maksavat suunnilleen? kiitos!

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

 4 • 2010  FYSI -LEHTI 

Fysioterapian ja kuntoutuksen

ammatillinen uutis- ja asiakaslehti

​

Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyrittäjät FYSI ry

​

Keskivartalon tärkeä tuki voi puuttua tanssijaltakin s. 11

​

​

 Sami Saikkosen  kipu ja kuntoutuminen s. 8 

​

Asenne  ratkaisee! s. 14       PAM !       FYSI 4 • 2010

​

https://docplayer.fi/1199312-Fysioterapeutti-auttaa-liiketta-jatkumaan.html

​

 SIVU 8 >    SIVU 9 >    SIVU 10 >   SIVU 11 > 

​

http://spotidoc.com/doc/3469968/fysioterapeutti-auttaa-liikett%C3%A4-jatkumaan

​

​

SIVU 8 :

 

Tanssija-koreografi Sami Saikkonen on Sauhu-Petteri, joka on aina tehnyt kaiken satasella tai sitten ei ollenkaan. Viimeisten kuuden vuoden aikana Samin kroppaan matkakumppaniksi pesiytynyt selkäkipu otti kuitenkin myös opettajan roolin. Vauhdikas ukko on joutunut ajoittain hiljentämään ja hetkeksi jopa kokonaan pysähtymään. Hän on päätään seinään hakattuaan päivittänyt mielensä asetuksia esimerkillisellä tavalla. Samalla tanssija on opetellut niin - liikkumaan!

 

PAM Ja sitten tuli välilevyn pullistuma ja vei jalat alta

 

Kuva: Stefan Bremer Aina joskus kuulee kyseenalaistettavan, mihin sitä taidetta ja niitä taiteilijoita oikein tarvitaan.

 

Kun kuunteli ja katseli - Selkäpäivillä 2010 tanssija-koreografi Sami Saikkosen tarinaa kuuden vuoden kipujaksosta, asia oli selvä kuin pläkki. Taiteilijoita tarvitaan mm. tähän: tiivistämään puolen tunnin vangitsevaan performanssiin kaikki ne kropan ja mielen tunnot, jotka jokaisen kipupotilaan mielessä liittyvät kivun kierteeseen, epävarmuuteen ja huoleen omasta ehkä menetetystä - terveydestä. 

 

Sami Saikkosen kohdalla taide tanssi oli viedä terveyden. Sama taide taiteilijan joustava mieli ja kuvitus on kuitenkin antanut myös kyvyn ja motivaation uudistua ja koota uudelleen kasaan omassa kehossa ja mielessä piilevät terveyden elementit.

 

Siis: Olipa kerran nuori mies, joka vuonna 1984 kiinnostui tulenpalavasti tanssista ja lähti sitä kohti mitään pelkäämättä ja taaksepäin katsomatta. Pian hän elätti itsensä tanssilla, kroppa toimi hyvin, aivot toimivat hyvin, oli voittajameininkiä ja hienot tehtävät seurasivat toisiaan milloin kansallisbaletissa, milloin muilla estradeilla ensimmäinen vamma!

 

Polvikierukka meni, laitettiin kuntoon ja jätkä jorasi taas niksahti nivelside vasemmasta nilkasta. Jätkä lepäsi vähän ja tanssi taas. Päätti: en satuta itseäni enää koskaan. Päätös piti kunnes 2001 menivät polvikierukan loppujämätkin. Mielenpohjalla epäilys: toimiikohan kroppa enää. Tanssijamies jatkoi kuitenkin meininkiä!

 

2003 katkesi vasemmasta jalasta akillesjänne. Baletinjohtaja tuli jo kättelemään jäähyväisiä Tanssijamies kuntoutti itsensä akillesjännevammasta nopeammin kuin kukaan muu koskaan: Kaksi ja puoli kuukautta jänteen katkeamisen jälkeen hän oli jo kansallisbaletin suurella näyttämöllä tanssimassa.

 

Ja sitten vihlaisi selässä! Mutta sitten se alkoi: syksyllä 2004 toteutetussa, ihaillun koreografin Jirí Kyliánin Svadebkassa. Yhtäkkiä selässä vihlaisi eikä tilanne mennytkään ohi, vaan alkoi pahentua. Minulla oli vammakokemuksia vain jaloista nilkoista ja polvista ja kaivoin lääkekaapista vanhan tutun Voltarenin. Tanssiminen jatkui! Silloin, kun en ottanut lääkettä, tunsin, että selässä oli jotain tosi pahaa. Päätin vain treenata lujempaa, täysillä ja kovaa nyt lääkkeitten kanssa. Hälytyskellot eivät soineet, Sami Saikkonen kertoo.

 

Ja sitten: - Kipu alkoi tuntua läpi lääkkeittenkin kanssa ja vaikuttaa psyykeen. Sami Saikkoselle kävi niin kuin monelle muullekin kipupotilaalle: - Koska minut nähtiin iloisena ja energisenä näyttämöllä, kukaan ei oikein ottanut todesta, kun sanoin, että selkään sattuu. Itsekin epäilin, että kuvittelenko tämän kivun.

 

Kipu kuitenkin oli ja pysyi ja Sami pyysi päästä röntgeniin ja magneettikuvaan. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään kummallista : - Madaltuneet nikamanvälit ja puolen sentin verran paikaltaan siirtynyt, aikanaan murtunut Tanssijan elämä on tällaista! Tanssi on todella vaarallista: olen ajanut moottoripyörällä pienestä asti, mutta en ole koskaan satuttanut itseäni siinä. Tanssin takia minut on leikattu viisi kertaa jaloista.

 

8 FYSI / 9 FYSI

 

Ja sittemmin luutunut nikama eivät selittäneet kipua, ja sain luvan jatkaa. Pystyinkin tekemään kaikki sopimani näyttämötyöt, mutta maailma meni kivun jatkuessa pikkuisen vinoon. Pyysin baletinjohtajalta luvan siirtyä pienempiin tehtäviin. Samalla vaihdoin tehtävänkuvaa ja panostin koreografian tekemiseen ja ohjaamiseen. Kotirintamalla selän ongelmat olivat alkaneet näkyä ja vaikuttaa jo aiemmin. En voinut osallistua enää mihinkään arkiseen toimintaan. Tiskaaminen sattui! Imurointi sattui! Rouva vähän katsoi, että mikäs äijällä on, kun kantaa näyttämöltä kukkapuskia, mutta kotona ei tee mitään.

 

Näytösten jälkeen tuli piipahdettua oluelle ja Jägermeisterille Siellä olo helpotti ja kipu pehmeni.

 

PAM ja äijä pysähtyi Sitten tapahtui hyvää ja huonoa. Tuli Mats Ekin Fluke ja pääsin tanssimaan yhteen hienoimmista ja vaativimmista - teoksista. Tsemppasin ja pumppasin itseni pillereillä koetanssiin, ja vielä yksi unelma täyttyi. Pysähdys tuli kesällä Olimme esittämässä Flukea Kuopio tanssii ja soi festivaaleilla, kun kipu tuli näytöksessä läpi särkylääkkeistä ja näyttämöenergiasta huolimatta. En päässyt kävellen näyttämöltä, ja kun aamulla yritin nousta sängystä mökillä, tapahtui

 

PAM! Tuli välilevyn pullistuma, joka vei minulta jalat alta. Äijä pysähtyi totaalisesti ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Se oli dramaattista. Seurasi sairaalajakso Töölössä. Leikkausta ei onnekseni tehty heti, koska vielä kiireellisemmät hätäpotilaat tarvitsivat hoitoa. Kolmantena yönä nimittäin tunsin, kuinka vasemman jalan varvas alkoi liikkua. Tajusin, että voin toipua tästä, ja köpöttelin seuraavina päivinä ulkonakin. - Kirurgi kyseli, eikö nyt jo voisi leikata, mutta sanoin, että kukaan ei koske minuun, kun minua sattuu niin saamaristi! Ajatus siitä, että joku tulee leikkaamaan selkääni, tuntui kauhealta. Jalkaa tai kättä kyllä, mutta ei selkää! 

 

Sami Saikkosen Selkäpäivillä kertomaa tarinaa matkastaan selkäkivun kanssa ei voi mitenkään mahduttaa sanaan alustus. Yhden miehen tosi-teevee livenä oli verkkokalvoille ja mielen pohjaan painuva performanssi. Nyt on nähty sekin, että pöydän kulmalla istuen voi samalla tanssia. Saikkonen tanssii ja soi. Miehen kotipaikka on estradi.

 

Pahimpina kipukausina koreografian tekeminenkään ei onnistunut: koreografia oli kuin suttuinen viiva samanlainen kuin koko ukko. Kipu vallitsi elämääni. Hoidon ja lääkityksen kautta tuli lopulta oivallus. Tajusin ja myönsin, että olen oikeasti sairas. Se ei ollut helppoa tällaiselle kaverille, joka on tottunut menemään läpi harmaan kiven. Tajusin myös sen, että minun on pakko parantaa itseni loppuelämää varten. Alan vanhentua ja tietyt asiat tanssijana ovat ohi, mutta kyse ei ole pelkästään minun tanssistani, on kyse loppuelämästä. On kyse siitä, olenko vaari, joka voi joskus kävellä lapsenlapsien kanssa!

 

Tanssija löytää liikunnan

 

Oli löydettävä uusia keinoja omasta terveydestä huolehtimiseen. Avuksi löytyi ihmisiä: baletin liikunnanohjaaja Pasi Lind ja fysioterapeutti Johanna Osmala, osteopaatti Ari Karvinen, kirurgi, ortopedi Laura Tielinen jne., joista kukin antoi tärkeän ammattilaisen panoksensa toipumisen tiellä.

 

Esimerkiksi Johanna halusi tutkia, missä järjestyksessä selkäni syvät lihakset syttyvät toimintaan. Selvisi, etteivät syty ollenkaan, ja sain kesäksi harjoitteet, joissa lihakset elivät joka askeleella. Harjoitteiden myötä miellyin kävelemiseen, jota en alun pitäen arvostanut ollenkaan. Muutenkin tanssijamiehen oli aika löytää LIIKUNTA. Minulle kerrottiin, että sellaista on olemassa, Saikkonen veistelee.

 

En suostunut sauvakävelemään niin paljon ne asenteet vaikuttavat mutta Pasi esitteli minulle cross trainer laitteen ja sanoi, että silläkin voi vetää täysillä. Niin tein ja treeni kirvoitti endorfiinit, jotka puolestaan helpottivat selkää. Entinen kaikki tai ei mitään mies asetti aivonsa uuteen asentoon. - Siitä lähti tämä nykyinen elämäni, jonka jokaiseen päivään kuuluu kolme varttia jotakin liikuntaa ei mitään väliä millaista.

​

10 / 10 FYSI

 

Nyt takana on pitkä, monivaiheinen oppimisprosessi, jossa apua löytyy monelta ihmiseltä ja monista asioista. Yksi Sami Saikkosen tärkeistä maamerkeistä on oopperalla vuonna 2008 järjestetty kuntoutuspäivä luentoineen. - Selkäliiton tarjoilema tutkittu tieto ja kivun kierre ympyrä avasivat silmiäni. Mitä aiheuttaa akuutti kipu, mitä aiheuttaa krooninen kipu? Tunsin kaikki ne ahdistukset ja masennuksen vaiheet ja tajusin, että olen ollut sen takia mieleltäni epästabiili, koska minuun on sattunut - ei sen takia, että olen pöpi. Se helpotti.

 

Tajusin myös, että minun täytyy itse muuttaa jotain siinä tavassa, jolla teen asioita, vaikka eväitä ei siinä vaiheessa vielä ollut. Tupakanpolton lopetin laakista heti luennon jälkeen, kun kuulin, mitä se selälle tekee. Monet muutkin asiat veivät oikeaan suuntaan: - Cross trainer treeni ja muu liikunta, akupunktio, mbt-sandaalit ja hauska Byllet-tuoli veivät kaikki kipua pienemmäksi.

 

Osteopaatti Ari Karvisen korjaustoimenpiteet ja hänen esittelemänsä Bemer-hoito toivat kroppaani pitkästä aikaa huljuvan huojennuksen tunteen. Tärkein oivallus tapahtui kuitenkin korvien välissä hitaasti, vaiheittain. Tärkeintä oli tajuta, etten voi jatkaa hanat täysillä tyyliäni, vaan minun on kuunneltava kehoa. Pystyn monenlaiseen, muttei ole mitään järkeä rykäistä yhtäkkiä, täysillä. Senkin tajusin vasta hitaasti, että baletista minun on luovuttava kokonaan ei vain vähän vaan ihan kokonaan. - Liikun joka päivä vähintään tuon kolme varttia ja hankin sillä terveyttä.

 

Vähitellen olen pystynyt vähän räväkämpäänkin liikuntaan, jopa tennikseen ja jääkiekkoon. Eilen tein Zoomin harjoitusottelussa kaksi maalia! Tanssikaan ei ole ohi, jos yleisö haluaa minut lavalla nähdä, mutta baletti on. Oopperatalon on ahkerassa käytössä. kuntosali Sami aloitti 44-vuotispäivänsä baletin aamutunnilla. Samalla tangolla mm. Olga Leppäjärvi ja Ilja Bolotov.

 

Aamutunnin tarkoitus on valmistaa keho ja mieli päivän tapahtumiin. Siellä myös opitaan. Armoitettu balettimestari Jarmo Rastas onnitteli päivänsankaria. Pasi Lind, Samin ystävä ja kuntoutuksen ja manuaalisen terapian ammattilainen, on sijoitellut oopperataloon, sen kaikkien 600 työntekijän käyttöön SpineGym-laitteita, jotka ovat vasta tulossa markkinoille. Tämä suomalaisinnovaatio on tavallaan mullistava terapialaite: se mahdollistaa keskivartalon syvien lihasten harjoittamisen helposti pystyasennossa ja on turvallinen yhtä hyvin selkäleikatulle 70-vuotiaalle kuin synnyttäneelle äidille, Pasi sanoo. Laite on Samin suosikki. Siihen on kiva piipahtaa pariksi minuutiksi useamman kerran päivässä.

 

Leikkaukseen vai ei? 

 

Sami Saikkonen on kipuvuosien aikana käynyt monen muun selkäpotilaan tavoin useampaan kertaan läpi pohdinnan siitä, mennäkö leikkaukseen vai ei. Leikkauksen pelko ja usko kuntoutumisen mahdollisuuteen lykkäsivät päätöstä aina vain eteenpäin, kunnes: - Viime talvena päätin, että okei kun kerran olen sairas ja ihan romu, suostun leikkaukseen. Samin oma toiminta lepo, lääkkeet ja itseä kuunnellen, maltilla ja pitkäjänteisesti tehty kuntoutustyö olivat kuitenkin tuoneet tanssijamiehen tilanteeseen, jossa oli puolestaan kirurgin aika todeta, ettei leikkausta tarvittaisikaan.

 

Olin itse aikaisemmin kieltäytynyt kolmeen kertaan leikkauksesta ja nyt oli lääkärin aika tehdä se, Sami Saikkonen naurahtaa. Ratkaisevaa oli se, että Sami oli kuntouttanut itsensä tilanteeseen, jossa hän pystyi liikkumaan hyvinkin monipuolisesti lääkkeittä. Lääkäri oli kuullut hoitajalta, että olin voinut jättää lääkkeet pois ja kysyi, mihin sattuu: säteileekö jalkaan, lähteekö voima pois. Sanoin, ettei säteile eikä lähde. No mihin sattuu?

 

Sanoin, että keskiselkään vielä sattuu, jolloin lääkäri totesi, että sitä ei saa pois leikkaamalla, vaan leikkaus voi jopa pahentaa kipua. Siinä vaiheessa olin tietysti hirveän pettynyt: Olisin halunnut, että kirurgi olisi heti leikannut minut 27-vuotiaaksi ja olisin taas voinut mennä kovaa ja lujaa.

 

- Mutta siitä oli se hyöty, että kun minua ei leikattukaan, niin tajusin, että minun on joka päivä loppuelämäni ajan pidettävä huolta itsestäni omasta selästäni, omasta muustakin fysiikastani. Se oli se oivallus, josta lähdin paranemaan! Tänä päivänä ollaan tilanteessa, jossa Sami Saikkonen on saanut itseään kuuntelemalla kroppansa siihen kuntoon, että aikoo 11. tammikuuta 2011 varatulla lääkärivastaanotolla omastakin puolestaan sanoa, että juu ei leikata.

​

​

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

​

​

​

​

​

​